Hannula pitää leikkiä vastakohtana pakonomaiselle suorittamiselle.
Vuorovaikutus on leikissä ja pelissä hyvin tärkeää. Leikkivä ihminen ei myöskään piiloudu asioiden, statusten tai ismien taakse vaan on aktiivisesti läsnä tässä ja nyt. Hän tekee valintoja, virheitä ja taas uusia valintoja.
”Leikki on liikettä, liikuttumista, liikuttamista”, Hannula kiteyttää.
Ajatus leikistä modernissa mielessä johtaa Hannulan mukaan yli 200 vuoden taakse valistuksen aikaan. Jo filosofi Friedrich Schiller korosti, että vain leikkiessään ihminen on oma itsensä ja lähestyy sitä lupausta, mikä meissä itsessämme on. Myös filosofi Immanuel Kant toi esille, että ihmisen tulisi olla vapaa ajattelemaan itse – vailla kuninkaan, kirkon tai muun auktoriteetin holhousta.
”Lupaus itsessään lensi päin seinää hyvin nopeasti. Se kolahti Ranskan vallankumouksen vastavallankumoukseen ja avoimeen terroriin, väkivaltaan. Mutta olennaista tässä on se lupaus ja avaus, miten voisimme toimia itsekeskeisyyden sijaan yhteisöllisesti ja osallistuen – siis leikkien.”