Isän ohje siivitti Pekka Puolakan menestyksekkäälle juristin uralle, ja sen ansiosta hänellä on nyt mahdollisuus toteuttaa taiteellisia unelmiaan – “intohimo elokuvaan lähti jo niistä ajoista alkaen”
Muotokuvassa Pekka Puolakka. Katso video sivun alalaidasta.
Lakimies, taiteilija, amatööriblueskitaristi.
Siinä muutamia sanoja, joilla 48-vuotias Pekka Puolakka kuvailee itseään. Listaan voisi lisätä kilpaurheilija, toimitusjohtaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja.
Mutta miksi parhaassa työiässä oleva menestyvä juristi keskittyy nyt elokuvakäsikirjoittamiseen ja näyttelemiseen? Vastausta on haettava lapsuuden Pohjois-Suomesta ja isän neuvoista.
“Mun piti aikoinaan alkaa joko näyttelijäksi tai elokuvakäsikirjoittajaksi”, Puolakka muistelee. “Isäni, Pekka Puolakka senior, aikoinaan totesi, että ethän sinä poika voi mistään kirjoittaa, sinun pitää ensin vähän elää.” Puolakan mukaan isän ajatus oli, että ainoastaan ammatin opiskelun ja työskentelyn jälkeen on riittävästi perspektiiviä kirjoittaa.
“Ja siinä se oli ihan oikeassa”, Puolakka toteaa.
Puolakan tarina osoittaa, että yksi nuorena valittu tie ei sulje pois eri vaihtoehtoja myöhemmällä iällä.
Päinvastoin, kokemukset eri elämän aloilta monipuolistavat ajatusmaailmaa ja tarjoavat mahdollisuuksia ja kykyä tarkastella ilmiöitä eri näkökulmista.
Yhden näkökulman Pekka Puolakalle on tarjonnut kilpaurheilu.
“Kilpaurheilu opetti sen, että kovalla työllä pääsee tiettyihin tavoitteisiin”, Puolakka sanoo.
“Mutta se opetti myös sen, että fanatismissa ei ole oikein mitään järkeä.”
Tietynlainen fanatismi ja periksiantamattomuus liitetään usein kilpaurheiluun. Haluttuun tulokseen päästäkseen urheilijan täytyy tehdä uhrauksia ja harjoitella päämäärätietoisesti. Urheilun ja harjoittelun ulkopuoliset asiat voivat silloin jäädä vähälle huomiolle. Sen Puolakkakin on huomannut.
“Työ on aina oikeastaan ollut tietynlainen jatkumo tuohon juoksijan kilpailu-uralle”, Puolakka pohtii nyt. “Kun tuossa radalla se oli aina sillä tavalla helppoa, että sä olit aina ensimmäinen, toinen tai kolmas, niin siitä sai aina aika nopeasti sellaisen referenssin, että miten se edellisvuoden työ on mennyt siihen tiettyyn kilpailuun mennessä.”
“Työelämässä se ei ole koskaan ollut niin selvää, joten ehkä sitä on välillä pyrkinyt jopa jotenkin ylikompensoimaan, välillä vähän liikaakin töitä tehden”, mietteliäs Puolakka jatkaa.
Urheilu on kuitenkin antanut paljon.
“Kilpaurheilu ja harjoittelu, mikä siihen liittyi, opetti kyllä sellaista kurinalaisuutta, että mä väitän että sitä on aika vaikea missään muualla oppia”, Puolakka kertoo.
Mykkäelokuvan universaali sanoma on aina kiehtonut
Puolakan elämässä taide ja luovuus ovat tarjonneet vastapainoa kiireiselle työlle, joka on vienyt usein ulkomaillekin.
Kaikista taidemuodoista Puolakkaa on aina kiehtonut eniten elokuva.
“Elokuva on tavallaan tietynlainen yhteenveto elämästä ja elämän kaikista vaiheista,” 48-vuotias Puolakka pohtii. “Ei voi mitään muuta sanoa kuin että se on erittäin iso keskeinen osa mun elämääni.”
Erityisesti elokuvan ensivuosikymmenet ja niihin liittyvä mykkäelokuvakulttuuri on jättänyt Puolakkaan lähtemättömän vaikutuksen.
“Kun ekan kerran näin Charlie Chaplinin The Kidin, intohimo elokuvaan lähti liikkeelle jo niistä ajoista alkaen”, Puolakka muistelee.
“Oikeastaan se on aina liittynyt niihin pioneereihin ja Chapliniin ja mykän elokuvan aikakauteen, jolloin piti visuaalisella elemaailmalla luoda kaikki erilaiset tunnetilat, ilman mitään suuria teknisiä apuja, ilman puhetta.”
Elokuva on kieli, jota ymmärretään kaikkialla, mutta myös Suomella ja suomalaisuudella on iso merkitys Puolakan elämässä.
“Suomalaisuus on aina ollut tosi tärkeää siitä riippumatta, että missä mä olen ollut”, Puolakka sanoo.
“Yli puolet elämästä on mennyt ulkomailla töiden parissa ja siellä asuessa, ja vaikka en aina olekaan Suomessa ollut fyysisesti läsnä, niin kyllähän se suomalainen elämän malli, ajatustausta, ja varsinkin pohjoissuomalaisuus on aina ollut tosi tiukasti siellä sielun syvyyksissä”, Puolakka pohtii.
Puolakan ajatusmaailmaa kuvaava mottokin tulee lapsuuden ja nuoruuden Pohjois-Suomesta.
“Isäni jo aikoinaan sanoi, että eletty elämä, siinä suurin aarteeni, mutta tulevaisuudessa aarrearkku voi aukaista vielä ihan uudenlaisia asioita”, Puolakka päättää.
Teksti: Antti Halonen
Kirjoittaja on FabulaMedian vastaava tuottaja.
Muotokuvassa Pekka Puolakka.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Petri Rajamäki
Kuvaus ja editointi: Jukka Leikola
Lisää muotokuvia: