01 heinä

Kulttuuria suoratoistona – taiteen ja kulttuurin digitaalisiin sisältöpalveluihin kannattaa panostaa, vaikka kilpailu on kovaa

Digitaaliset sisältöpalvelut ovat tulleet jäädäkseen, mutta toimiakseen kestävällä tavalla niiden ansaintalogiikankin täytyy olla kunnossa.

Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoittaa museoalan verkkojulkaisu MuseoProssa, kuinka vain kivijalkapalveluiden ehdoilla toteuttavien digitaalisten palveluiden aika on ohi. Levän mukaanorganisaatioiden menestystä määrittää miten hyvin palvelut ovat tarjolla, käytettävissä ja asiakkaiden tiedossa digitaalisissa kanavissa.” Museoalallakin digitaaliset sisällöt ovat itsenäinen kokonaisuus, jota on ylläpidettävä mahdollisesti jopa ainoana palveluvaihtoehtona. 

Vaatimustaso digitaalisten sisältöjen palveluille on kuitenkin erittäin korkea. Kuten Levä toteaa, museot kilpailevat digitaalisessa toimintaympäristössä maailmanlaajuisten palveluntarjoajien kanssa. 

Näkemykseen on helppo yhtyä.  

Vaikka Levä tarkastelee kirjoituksessaan museoalaa, niin samat lainalaisuudet vaikuttavat myös muihin taiteen ja kulttuurin aloihin, kuten teatteriin, musiikkiin, tanssiin sekä tv- ja elokuvatuotantoihin.  

Digitaalisissa sisältöpalveluissa asiakkaiden odotukset perustuvat Netflixin ja Yle Areenan kaltaisten palveluntarjoajien tuotteisiin. Yksittäisen sisällöntarjoajan on vaikea luoda sellaista tuotetta, joka on käytettävyydeltään, tunnettuvuudeltaan ja ennen kaikkea sisältöjensä laadultaan niin korkeatasoinen, että siitä muodostuu liiketoiminnallisesti kannattava kokonaisuus. 

Yhdeksi ratkaisuksi Levä peräänkuuluttaa palveluntarjoajien resurssien yhdistämistä. Yksin ei aina kannata yrittää.  

Laadusta kannattaa maksaa

Palveluista asiakkaalta saatavan hinnan pitäisi luonnollisesti ylittää niiden tuotantokustannukset.  

Yle kuitenkin uutisoi keväällä, että suomalaiset ovat kansainvälisessä vertailussa keskimääräistä haluttomampia maksamaan esimerkiksi musiikin verkkopalveluista. Teoston asiakkuusjohtaja Jani Jalonen arvioi uutisessa, että Suomessa on pitkä traditio maksuttomista sisällöistä. 

Maksuttomuuden traditio on vaivannut myös muuta kulttuurialaa. Kimmo Levä vaatiikin MuseoPron kirjoituksessaan, että on muutettava mielikuva maksuttomasta, fyysiselle tarjonnalle alisteisesta digitaalisesta sisällöstä.  

Yksi syy maksuhaluttomuuteen voi olla juuri Ylen voimakas asema Suomessa. Yle Areenan ohjelmat ovat erittäin korkealaatuisia ja tarjonta on laajaa, kuten julkisen palvelun tarjoajalta sopii odottaa.  

Digitaalisia sisältöpalveluja tarjoavien toimijoiden täytyykin pystyä erikoistumaan riittävän kapeasti, mutta pystyttävä samalla tuottamaan riittävän paljon laadukasta sisältöä.  

Se on yksittäisille kulttuuriorganisaatioille iso ja vaikea tehtävä.  

Time Machine on hanke, joka tuottaa uusia tapoja tuotteistaa kulttuuriperintöaineiston pohjalta tehtäviä digitaalisia sisältöpalveluja. Kuva: Time Machine Europe

Sisällön rikastamisella uusille poluille

Yksi vaihtoehto digitaalisia sisältöpalveluja tuottaville organisaatioille on pohtia ja kokeilla erilaisia keinoja rikastaa olemassa olevia sisältöjä. 

Pienet toimijat eivät voi tarjota kaikkea kaikille, vaan niiden täytyy erikoistua ja löytää oma asiakaskuntansa laadullisesti omaleimaisen ja korkeatasoisen sisältöpalvelun kautta. 

FabulaMedia aloitti esimerkiksi tanssielokuvien etäopetuspaketin myynnin tanssikouluille ja muille tanssielokuvien tekemisestä kiinnostuneille. Arvostettu kansainvälinen tanssielokuvafestivaali Loikka joutui lopettamaan viime vuonna toimintansa, mutta ala on siitä huolimatta vahvassa nosteessa ja kaipaa uusia tekijöitä ja yleisöjä. Digitaalinen etäopetuspaketti sisältää tanssitaiteilija Kati Kallion kuratoimat kymmenen elokuvaa ja niihin soveltuvat tehtävät ja opetusmateriaalit.

Toinen keino kehittää liiketoimintaa sisältöpalveluiden yhteyteen on yritysyhteistyö. Yhä useampi brändi haluaa näkyä positiivisesti erilaisten taide- ja kulttuurisisältöjen yhteydessä. 

Esimerkiksi museoiden yksi vahvuus sisältöpalvelujen kehittämiseksi on niiden valtava sisältökapasiteetti. Näyttelyissä kulloinkin esillä oleva aineisto on vain jäävuoren huippu, ja museoiden kokoelmia digitoidaan jatkuvasti.  

Digitaalisten palveluiden avulla aineistoja voidaan rikastaa tavoilla, joita emme vielä edes täysin hahmota. Esimerkiksi suuri kansainvälinen Time Machine –hanke pyrkii hyödyntämään tekoälyteknologiaa täysin uudenlaisilla tavoilla digitaalisen kulttuuriperintöaineiston hyödyntämiseksi. 

Esittävien taiteiden osalta digitaaliset sisältöpalvelut voivat olla hankalammin jäsennettävissä. Musiikin, puheteatterin, tanssin ja sirkuksen viehätys perustuu pitkälti läsnäoloon, jota ei sellaisenaan voida siirtää digitaaliseen muotoon. 

Täydentävää sisältöä voidaan kuitenkin tuottaa. Tästä tanssielokuvien digitaalinen etäopetuspaketti on vain yksi esimerkki.  

Teksti: Antti Halonen 

Kirjoittaja on FabulaMedian vastaava tuottaja