14 huhti

Verkkolakkoja, meemejä ja kotimielenosoituksia — kuinka kaupunkiaktivismi toteutuu poikkeustilan aikana?

Ennen pandemiaa monissa suurkaupungeissa oli liikkeellä
vallankumouksellisia joukkomielenosoituksia ja aktivismiliikkeitä. Mitä niille tapahtuu koronan aikaan?

On huhtikuun alku, ensimmäisiä todella lämpimiä kevätpäiviä. Teepaitakeli.

Poljen pyörällä Lontoon keskustan halki, pitkin kiemurtelevia Sohon pikkukatuja. Vaikka pidän kaupunkipyöräilystä, ei mieleeni normaalisti juolahtaisi pyöräillä suurkaupungin ydinkeskustassa. Mutta tämä onkin uudenlaista arkea, kaupunkielämää koronan aikaan: ilman liikenneruuhkia, kiireisiä kaupunkilaisia tai turistimassoja.

Hiljennän vauhtia Trafalgar Squaren kohdalla, jonka kuuluisat suihkulähteet ovat pois päältä. Veden pinta on kirkas ja tyyni. Kaupunki näyttää epätodelliselta, sen tunnelma on aavemainen ja pysähtynyt. On vaikea kuvitella, että vain viikkoja sitten kadut kuhisivat täynnä elämää.

Koronapandemia on muuttanut radikaalisti ihmisten arkea: teemme töitä kotona, syömme kotona ja käymme kerran päivässä ulkona (jos siihen on mahdollisuus), toistaen samat, vähäeleiset rutiinit seuraavana päivänä uudelleen. Olemme pysähdyksissä, pause-tilassa.

Tämä hetkellinen, joskin varmasti vaikutuksiltaan kauaskantoinen tilanne on tuonut uusia haasteita myös sosiaalista muutosta ajaville kaupunkilaisille ja aktivisteille, joiden kampanjat on pakotettu kaduilta kännyköiden äärelle.

Koska fyysiset vaikuttamisen välineet ja massatapahtumat ovat kiellettyjä, on sosiaalisia muutoksia ajaneet kampanjat ja mielenosoitukset siirtyneet sisätiloihin tai verkkoon.

Ennen globaalia pandemiaa Chilessä ja Hong Kongissa käytiin valtavia mellakaksi muuttuneita mielenosoituksia tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja poliittisten muutosten toivossa. Lontoossa Extinction Rebellion-liike pysäytti metro- ja autoliikennettä protestiksi ilmaston lämpenemistä vastaan. Useissa Euroopan maissa järjestettiin suuria ilmastonmuutoksen vastaisia mielenosoituksia, joita johtivat lakkoilevat koululaiset, samalla kun yliopistot vaativat parempia työolosuhteita ympäri Iso-Britanniaa.

Koska fyysiset vaikuttamisen välineet ja massatapahtumat ovat kiellettyjä, on sosiaalisia muutoksia ajaneet kampanjat ja mielenosoitukset siirtyneet sisätiloihin tai verkkoon.

Millaisia vaikuttamisen välineitä aktivistit ovat ottaneet käyttöön poikkeustilan ajaksi? Pystymmekö lukemaan ja kiinnostumaan enää mistään muusta kuin Covid-19-pandemiaan liittyvästä informaatiosta?

Digitaalisen aktivismin nousu

Digitaalinen internet-aktivismi elää nyt vahvemmin kuin koskaan. Instagram-aktivismissa ei sinänsä ole mitään uutta: neljännen aallon feminismin on sanottu syntyneen sosiaalisessa mediassa, joista esimerkkinä ovat esimerkiksi #MeToo, Free the Nipple, Time’s Up ja Black Lives Matter kampanjat, joiden tähtäimessä on ollut lopettaa naisiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu ja epätasa-arvo sekä mustiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta.

Myös ilmastonmuutoskampanjointi on levinnyt verkossa, etenkin Twitterin avulla. GretaThunberg, jolla on yli neljä miljoonaa Twitter-seuraajaa ja yli 10 miljoonaa Instagram-seuraajaa on varmasti digitaalisen ilmastoaktivismin tunnetuin kasvo. Maaliskuun lopussa Greta kehotti aktivisteja siirtymään karanteenin ajaksi internetiin ja osallistumaan koululakkoon hashtagilla #ClimateStrikeOnline, joka on kerännyt tätä kirjoittaessani 12,897 postausta, pääsääntöisesti nuorilta koululaisilta

Kuva: Sara Kärpänen

Internet-aktivismi on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä: neljännen aallon feminismin yhteydessä on puhuttu paljon internet-kampanjoinnin passiivisista vaikutuksista ja sen  helppoudesta. Voimmeko vaatia muutoksia kotisohvalta, peukalo puhelimessa kiinni?Tiukentuneiden algoritmien, kaupallisuuden ja sensuurin valossa sosiaalinen media ei myöskään vaikuta olevan turvallisin tai neutraalein ympäristö aktivismille.

Kritiikistä huolimatta digitaalisen aktivismin on todettu olevan tehokas viestinvälittäjä ja massojen mobilisoija, mikä aktivoi kaupunkilaiset sohvalta barrikadeille. Se on myös väkivallaton mielenosoituksen muoto, joka mahdollistaa kampanjoinnin globaalisti fyysisistä etäisyyksistä riippumatta.

Instagram, Twitter ja Facebook (viimeisimpänä Snapchat ja Tik Tok) ovat auttaneet tabuaiheiden käsittelyä itsenäisen viestinnän avulla. Olen itse osallistunut tukemaan Instagramin avulla aborttien laillistamista Argentiinassa ja Irlannissa, puhumaan seksipositiivisuudesta ja naisten oikeuksien puolesta runojen ja lyhyiden videoklippien avulla, ja jakamaan Brexitin vastaisia sloganeita omassa Instagram-feedissäni. Olen myös osallistunut Chilessä järjestettyihin mielenosoituksiin sekä fyysisesti paikan päällä sekä jakamalla ’vaihtoehtoista’ tietoa puhelimen välityksellä.

Kukaan ei ole liian pieni saamaan aikaan muutoksia, kuten Gretan kuuluisa slogan kuuluu. 

Tärkeintä itselleni on kuitenkin ollut mahdollisuus kommunikoida eri aktivistien ja tekijöiden kanssa sosiaalisen median välityksellä, mikä on johtanut moniin haastattelutilanteisiin, paneelikeskusteluihin ja viime kesänä feministisen taidefestivaalin järjestämiseen Lontoossa. Kun poikkeustilasta muotoutuu uusi arki, meidän on löydettävä uusia keinoja ratkaista ongelmia ja epäkohtia, jotka olivat olemassa jo ennen aikaa ennen koronavirusta. Maaliskuussa Brasiliassa on vastustettu presidentti Jair Bolsonaroa esimerkiksi paukuttamalla kattiloita yhteen ja laulamaan protestilauluja parveikkeilta.

Yhdistyneiden Kansakuntien naisjärjestön UN Women:in mukaan tasa-arvon ajamiseen löytyy useita tapoja poikkeustilan aikana neljän seinän sisällä. ”Keep yourself safe, busy and feminist while you stay home,” organisaatio kirjoittaa verkkosivuillaan ja kannustaa kansalaisia kuluttamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavaa lukemistoa ja Netflix-tarjontaa. Tasa-arvoa voi harjoittaa kotona myös esimerkiksi tekemällä ruokaa tai tasaamalla tiskivuorta.

Kukaan ei ole liian pieni saamaan aikaan muutoksia, kuten Gretan kuuluisa slogan kuuluu. Tärkeintä on tiedostaa, että meillä jokaisella on mahdollisuus osallistua muutosten tekemiseen, yksin tai yhdessä. Itse haluan olla rakentamassa yhteiskuntaa, joka ei sisällä ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa eikä rotujen tai sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Aktivismin välityksellä on keino saada omaa ja kollektiivista ääntä esille — oli muoto sitten mielenosoitus, meemi tai mielipidekirjoitus. Sen voi sanoa hashtagein, kotiprotestin avulla tai parvekkeella puhetta pitämällä.

Keinolla ei ole väliä. Tärkeintä on, että saamme äänemme kuuluviin.

 

Sara Kärpänen

Kirjoittaja on Lontoossa asuva kirjoittaja ja kuvataiteilija.

 

Lähteet:
http://spp.ceu.edu/sites/spp.ceu.hu/files/attachment/article/418/usipdigitalactivismreportv6.pdf

https://www.weforum.org/agenda/2020/04/gender-equality-activism-coronavirus-covid19-pandemic/

https://www.stat.fi/tup/tasaarvo/ajankaytto-ja-vapaa-aika/index.html

https://www.weforum.org/agenda/2020/04/gender-equality-activism-coronavirus-covid19-pandemic/

https://qz.com/1828468/coronavirus-has-crippled-global-protest-movements/