03 huhti

Lukemisen digitaalinen avaruus – kirjallisuuden uudet alustat haastavat perinteisen niteen, mutta sisältö on yhä tärkein

Kirjailija Tero Liukkonen pohtii, miten digitaalisuus muuttaa suhtautumistamme kirjoihin.

Ostan kirjoja kaiken aikaa, lähes viikoittain. Saan niitä ystäviltä, lahjaksi tai muuten vaan. Välillä näyttää siltä, että kirjoja vain kulkeutuu ovista ja ikkunoista sisään.

Tämä on luonnollista, koska olen kirja-alan ammattilainen, kirjailija ja toimittaja. Olen asunut kirjojen keskellä nuoruudesta lähtien.

Mutta kirjallisuuden kuluttajana huomaan, että jokin on muuttunut. Luen kirjoja paljon myös huvikseni ja tällöin katson itseni osaksi laajaa yleisöä.

Muutos koskee erityisesti digitaalisia alustoja. Lähes päivittäin käytän äänikirjoja, e-kirjoja ja digitaalisten palvelujen sanakirjoja.

Voiko kirjoistakin luopua?

Kustannustoimittaja kävi luonani Porvoossa ja ihmetteli, miksi minulla on niin vähän kirjoja. Tällä hetkellä niitä on vain kaksikymmentä hyllymetriä. Useimmilla kollegoilla määrä paisuu moninkertaiseksi: kirjahyllyt peittävät huoneiden seiniä, joskus kirjarivin takaa paljastuu toinen rivi.

Omistamani kirjat ovat vähentyneet osittain tietoisesti, osittain sattumalta. Vielä vuosituhannen vaihteen tienoilla keräilin kirjoja: ostin kaikki kiinnostavat uutuudet ja lempikirjailijoiden tuotannon koetin hankkia kokonaisuudessaan.

Nyttemmin olen elänyt kaksi avioeroa, ja sellaisissa murroksissa suuri määrä kirjoja jää aina taakse. Tavaroista luopumisen ja karsimisen filosofia puhuttelee minua, ja olen aika ajoin järjestänyt kirjahyllyjä ja kantanut ulos paljonkin minulle yhdentekeviä niteitä.

Kirja-ala on ollut konservatiivinen, ja alalla työskentelee yhä hieman vanhanaikaisia ihmisiä

Sähkökirjojen markkinaosuus kasvaa

Ratkaisevalta tuntuu kuitenkin henkilökohtainen sisäinen muutos, joka on tapahtunut digitaalisen ympäristön kehittymisen myötä. Olen utelias sen suhteen, mitä kehittyvä teknologia voi tarjota, ja olen kärkkäästi kokeillut uusia mahdollisuuksia.

Musiikin kuuntelijana ja elokuvien katsojana en näe enää tarpeelliseksi säilyttää itselläni tallenteita. Vinyyleistä, cd- ja dvd-levyistä olen luopunut kokonaan. Musiikkia kuuntelen kuukausimaksullisesta palvelusta ja elokuvia striimaan tai katson Ylen Areenasta.

Kirja-ala on ollut konservatiivinen, ja alalla työskentelee yhä hieman vanhanaikaisia ihmisiä. Perinteinen gutenbergiläinen kirja on arvossaan.

Esimerkiksi e-kirjan läpimurtoa uumoiltiin tuhatluvun vaihteesta lähtien, mutta sitä ei koskaan tapahtunut siinä muodossa kuin odotettiin. Kindlen kaltainen laadukas e-kirjan standardi, lukualusta ja kauppa puuttui suomenkielisiltä markkinoilta.

Vasta kuukausimaksulliset lukuaikapalvelut näyttävät muuttaneen tilanteen. Kun perinteisen kirjan markkina supistuu voimakkaasti, sähköiset kirjat ja julkaisut kasvavat. Toki osuus markkinasta on vielä pieni.

Kaupalliselta kannalta tarkasteltuna kirja-ala kohtaa samat haasteet kuin lehdistö: taloudelliset tuotot tulevat paljolti vielä perinteisen median puolelta, mutta digitaalisessa kehityksessä on pakko olla mukana.

Nainen lukulaitteen kanssa.
E-kirjan läpimurto ei koskaan tapahtunut siinä muodossa kuin odotettiin.

Julkaisualustat kehittyvät tarkoituksenmukaisemmiksi

Gutenbergiläinen kirja on ollut saatavilla viisisataa vuotta, ja julkaisualustana se on ylivoimainen. Kätevä ja lukijaystävällinen, halpa valmistaa. Kulttuurillisesti sitä on pidetty arvossa ja jossain mielessä sivistyksen mittana.

Digitaalistumisen myötä kaikkea, jonka olemme tottuneet näkemään kirjoina, ei kannata enää julkaista siinä muodossa. Ruokablogi voi olla houkuttelevampi kuin keittokirja, ja käytännön tietokirjat kai vähitellen katoavat. Sanakirjoja ja ensyklopedioita ei enää paineta kirjoiksi.

Sen sijaan kaunokirjallisuus ja persoonalliseen näkemykseen perustuva tietokirjallisuus puolustaa yhä paikkaansa perinteisenä kirjana.

Kaunis kirja on myös tallenne

Rakastan kirjoja. Olen viettänyt niiden parissa tavattoman paljon aikaa, löytänyt niiden kautta kiehtovia maailmoja, joihin en muuten olisi päätynyt. Siksi en osaa enkä halua niistä luopua.

Perinteinen, gutenbergiläinen kirja on minulle mieluisin käyttöliittymä ja usein myös kaunis esine. Kun otan jonkin teoksen ensimmäistä kertaa käteeni, katselen sitä joka puolelta ja koskettelen. Irrotan suojapäällyksen liepeet ja tunnustelen kämmenissäni kirjan sidosasua. Avaan kirjan ja lehteilen sitä, sivelen sivuja ja nautin laadukkaan paperin tuntumasta.

Mutta myös gutenbergiläinen kirja on tallenne. Ja suhtautumiseni tallenteisiin on muuttunut.

Teknologia ja palvelut tarjoavat mahdollisuuden laajentaa lukemisen avaruutta. Se, mitä lukijat ja äänikirjan kuuntelijat valitsevat, ratkaisee kehityksen suunnan

En pidä enää tarpeellisena säilyttää hyllyssä kaikkia kirjoja, jotka olen lukenut, en edes niitä joihin olen erityisen ihastunut. En varastoi niitä siltä varalta, että joskus haluaisin palata jonkin kirjan pariin.

Pystyn milloin tahansa nopeasti hankkimaan itselleni melkein minkä tahansa teoksen lukuaikapalvelusta, nettikirjakaupasta, Amazonista, antikvariaatin tilauspalvelusta tai kirjastosta. Minulle ei ole tärkeää säilytellä kotonani valtavaa määrää kirjoja.

Kulttuuri sanelee muutoksen suunnan

Kirjallisuus on osa kulttuuria. Siksi teknologia ei yksinään merkitse mitään. Kaupallisen palvelun olemassaolo ei tarkoita sitä, että se vastaa johonkin kuluttajan todelliseen tarpeeseen.

Teknologia ja palvelut tarjoavat mahdollisuuden laajentaa lukemisen avaruutta. Se, mitä lukijat ja äänikirjan kuuntelijat valitsevat, ratkaisee kehityksen suunnan.

On selvää, että kirjallinen kulttuuri muuttuu ja että tulevaisuus on vielä osittain pimennossa. Minulle muutos tuntuu helpottavalta: en suhtaudu kirjahyllyssäni nököttäviin teoksiin kovinkaan vakavasti. Kirjoja tulee ja menee. Vavahduttavat lukuelämykset kannan sisimmässäni.

Tero Liukkonen
Kirjoittaja on porvoolainen kirjailija ja toimittaja.