26 maalis

Eurooppalainen yhteistyöverkosto kehittää “Aikakonetta”, joka mullistaisi käsityksemme Euroopan historiasta – “Nyt on viimeinen mahdollisuutemme tehdä tämä”

Tomi Ahoranta ja Juha Henriksson rakentavat aikakonetta.

Heidän tavoitteenaan on luoda teknologia, joka antaa kaikille mahdollisuuden tutustua eurooppalaiseen kulttuuriin ja historiaan täysin uusilla tavoilla.

Ahoranta ja Henriksson eivät ole hankkeessaan yksin, eivätkä he ole foliohattuisia harrastajakeksijöitä.

Ahoranta työskentelee Kansallisarkistossa kehittämispäällikkönä ja Henriksson on Musiikkiarkiston johtaja. He vastaavat Suomen osallistumisesta monikansalliseen tutkimus- ja kehitysaloitteeseen, joka kilpailee yhdessä viiden muun aloitteen kanssa Euroopan komission myöntämästä enintään miljardin euron hankerahoituksesta.

Aloite ei ole kuitenkaan täysin EU:n hankerahoituksen varassa.

Aloitetta varten perustettu kansainvälinen organisaatio on kasvanut vauhdilla, ja tällä hetkellä aloitteen parissa toimii jo yli 600 organisaatiota eri puolilta Eurooppaa. Jäseniksi on liittynyt paljon kulttuuriperintöorganisaatioita, tutkimuskeskuksia ja yliopistoja, mutta myös yksityisiä IT- ja teknologia-alojen yrityksiä. Lisäksi tutkijoita, kulttuuriperintöalan ammattilaisia ja muita aiheesta kiinnostuneita on liittynyt organisaatioon henkilöjäseninä.

Sana aikakone viittaa projektin englanninkieliseen nimeen “Time Machine”.

“Time Machine on Euroopan ja maailmankin mittakaavassa ainutlaatuisen kunnianhimoinen ja laaja aloite, jonka tavoitteena on kehittää innovatiivisia ratkaisuja, joilla Euroopan arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa säilytettävät kulttuuriperintöaineistot voidaan saattaa laajassa mitassa digitaaliseen muotoon”, Henriksson kuvailee projektin tavoitteita.

Kulttuuriperintöaineistot ovat esimerkiksi vanhoja valokuvia, karttoja, taideteoksia ja asiakirjoja. Digitoinnin ansiosta kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokas aineisto voitaisiin saada nykyistä laajempaan ja monipuolisempaan käyttöön.

Potrettikuva Juha Henrikssonista.
Potrettikuva Tomi Ahorannasta.

Juha Henriksson (vas) ja Tomi Ahoranta (oik) vastaavat Suomen osallistumisesta monikansalliseen tutkimus- ja kehitysaloitteeseen nimeltä “Time machine”. Kuvat: Jouni Eerola, Gary Wornell

Projektin yhteydessä suunnitellaan myös uutta tekoälysovellusta, joka helpottaisi digitoidun kulttuuriperintödatan käsittelyä.

“Yhteiskunta digitalisoituu eikä ole realistista ajatella, että menneisyyden ihmisten keräämä tieto olisi tulevaisuudessa saavutettavissa vain matkustamalla aineiston äärelle kirjasto-, arkisto- tai museorakennukseen,” Tomi Ahoranta toteaa. “Nähdäkseni digitointi on keskeinen tapa saada aineistoja ihmisten käyttöön.”

Täysin uusia mahdollisuuksia kulttuuriperinnön hyödyntämiseen

Juha Henrikssonin mielestä Time Machine tarjoaa aivan uusia tapoja ihmisille päästä historiallisesti arvokkaan ja kiinnostavan tiedon äärelle. “Time Machinessa kehitettävien tekoälysovellusten ja visualisointitekniikoiden avulla digitoituja aineistoja voidaan tarjota käyttöön uusilla tavoilla. Ihmiset ovat tottuneet multimediaan ja 3D-mallinnukseen ja myös kulttuuriperintöä pitäisi tuoda käyttöön näillä uusilla tavoilla, jotta se tavoittaisi ihmiset.” hän pohtii.

Digitointi avaisikin täysin uusia tapoja hyödyntää aineistoja.

“Opettaminen tehostuu esimerkiksi visualisoinnin sekä tietojen linkittämisen ja kontekstualisoinnin ansiosta. Lisäksi tutkijoilla on käytettävissä enemmän digitaalista dataa, jota on esimerkiksi tekstintunnistettu ja linkitetty myös tekoälyn avulla. Simuloinnin avulla dataa voidaan myös rikastaa,” Henriksson kuvailee.

Kaikkia hyödyntämiskeinoja ei varmasti vielä osata kuvitellakaan.

“Time Machinen piirissä ajatellaan, että saavutettavana ja käytettävänä tieto hyödyttäisi kansalaisten ja tutkijoiden lisäksi myös esimerkiksi kaupunkisuunnittelua, turismia ja peliteollisuutta,” Ahoranta täydentää.

“Lisäksi tiedon parempi saatavuus korostuu tässä epä- ja puolitotuuksien maailmassa. Tuottamalla lähdeaineistoja verkkoon kaikkien saataville voidaan ehkä vaikuttaa siihen, että etenkin verkossa käytävä keskustelu entistä useammin perustuisi lähteisiin olettamusten sijaan.”

Uusi digitointimenetelmä toisi myös muita hyötyjä. Tomi Ahoranta nostaa esiin digitoinnin nopeuden. Lisäksi uudet datanhallinta- ja tekoälysovellukset monipuolistaisivat aineistojen käyttöä.

“Valtavaa datamassaa käsitellään Time Machinessa toteutettavan kehittyneen tekoälytuotteen avulla. Silloin dataa voidaan käsitellä aivan uusilla tavoilla, kuten esimerkiksi tutkia tiettyä ilmiötä kaikista kymmenistä tuhansista sotapäiväkirjoista tai etsiä tiettyjä yhtymäkohtia kaikista Kansallisgallerian maalauksista,” Ahoranta kertoo.

“Lisäksi tiedon parempi saatavuus korostuu tässä epä- ja puolitotuuksien maailmassa. Tuottamalla lähdeaineistoja verkkoon kaikkien saataville voidaan ehkä vaikuttaa siihen, että etenkin verkossa käytävä keskustelu entistä useammin perustuisi lähteisiin olettamusten sijaan.”

Juha Henriksson näkee hankkeessa myös taloudellisia hyötyjä.

“Time Machinessa kehitetään myös esimerkiksi läpivalaisuun perustuvia digitointimenetelmiä, joiden ansiosta esimerkiksi vanhoja kirjoja voitaisiin digitoida kirjaa avaamatta, mikä säästää haurasta paperia. Lisäksi automatisoidut digitointiprosessit säästävät henkilöresursseja ja tuovat merkittäviä kustannushyötyjä. Samalla rahalla saadaan digitoitua enemmän,” Henriksson laskee.

Vanha kirja.
Time Machinessa kehitetään myös esimerkiksi läpivalaisuun perustuvia digitointimenetelmiä, joiden ansiosta esimerkiksi vanhoja kirjoja voitaisiin digitoida. Kuva: Luiza Puiu

Synteettinen DNA säilyttäisi tiedon tuhansia vuosia lukukelpoisena

Yksi hankkeen tavoitteista on kehittää perinteisten sähköisten säilytysratkaisujen rinnalle uusia tapoja säilyttää digitaalista tietoa lukukelpoisena pitkiäkin aikoja.

Digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen ongelmana on tähän asti ollut se, että teknologian muuttuessa tallennusratkaisut vanhenevat. Vielä 2000-luvun alussa tietoa talletettiin CD-levyille, mutta kuinka monessa tietokoneessa on enää CD-lukulaitteita? Puhumattakaan tilanteesta sadan tai kahdensadan vuoden päästä.

“Nykyisin käytössä oleva tiedon säilyttäminen vaatii konesaleja ja perustuu vanhenevaan ja rikkoutumisherkkään teknologiaan. Tästä halutaan pois sekä käytännöllisistä että ekologisista syistä.”, Ahoranta sanoo.

“Tärkeää on, että kulttuuriperintödata säilyy tuleville sukupolville ilman, että heidän tarvitsisi enää digitoida aineistoja uudelleen. Uuden säilytysteknologian tulee olla energiatehokas ja sellainen, että sen teknologia ei vanhene”, Ahoranta jatkaa.

“Lisäksi, kun DNA:n optimaaliset säilytysolosuhteet tunnetaan, tieto voitaisiin saada säilymään lukukelpoisena jopa tuhansia vuosia.” 

Aikakoneen tuoma ratkaisu perustuisi synteettiseen DNA:han, sillä DNA:n ajatellaan olevan säilytysmuotona vanhentumaton.

“Riippumatta siitä, millaista teknologiaa ihmiskunta tulevaisuudessa kehittää, se osannee jatkossakin lukea DNA:ta, koska se on elämän rakentumisen kannalta niin keskeinen molekyyli. Lisäksi DNA-säilytys on hyvin energiatehokas. Se ei tarvitse konesaleja huikeine energiankulutuksineen. Lisäksi DNA:n pitkäaikaisen, eli yli tuhat vuotta kestävän, säilymisen kannalta otolliset olosuhteet tunnetaan ja ne osataan järjestää,” Ahoranta selventää.

“Jos data säilytettäisiin synteettisessa DNA:ssa, se mahtuisi lisäksi hyvin pieneen tilaan. Esimerkkinä voidaan mainita, että Yhdysvalloissa tiedonsiirto datafarmien välillä tapahtuu datarekoilla, jotka voivat kuljettaa kerrallaan 100 petatavua dataa. Jos synteettinen DNA toteutuisi, mahtuisi sama tietomäärä kirjekuoreen. Suomessa esimerkiksi Kansallisarkiston koko Digitaaliarkiston tietomäärä, eli noin 1 petatavu, mahtuisi teelusikallista pienempään tilavuuteen,” Ahoranta jatkaa.

“Lisäksi, kun DNA:n optimaaliset säilytysolosuhteet tunnetaan, tieto voitaisiin saada säilymään lukukelpoisena jopa tuhansia vuosia.”

“Ellemme pääse aloittamaan nyt, on konkreettinen uhka, että emme itse ehdi nähdä laajasti saatavilla olevan digitaalisen kulttuuriperinnön hyötyjä ja vaikutuksia yhteiskuntaan.”

“Nyt on sukupolvemme viimeinen mahdollisuus toteuttaa tämä”

Time Machine kilpailee viiden muun aloitteen kanssa miljardin euron hankerahoituksesta. Euroopan komission on määrä tehdä päätös loppuvuodesta 2020.

“Jos ajatellaan, että Time Machinen toteutus käynnistyisi suunnitellusti vuonna 2021 ja kestäisi ajatellut 10 vuotta, meillä olisi valmiudet menneisyyden aineistojen massadigitointiin ja menneisyyden big datan kokoamiseen ja käsittelyyn noin vuonna 2030. Jos edelleen oletetaan, että aineistojen intensiivinen digitointivaihe kestäisi esimerkiksi 20 vuotta, kattava digitointi voisi olla todellisuutta vuoden 2050 paikkeilla eli aikana, jolloin moni nyt mukana olevista on jo ylittänyt vanhuuseläkeiän,” Ahoranta pohtii.

“Ellemme pääse aloittamaan nyt, on konkreettinen uhka, että emme itse ehdi nähdä laajasti saatavilla olevan digitaalisen kulttuuriperinnön hyötyjä ja vaikutuksia yhteiskuntaan. Toteutuksen aloittaminen nyt voi siis olla viimeinen tilaisuutemme saada sukupolvellemme kuuluva työ valmiiksi,” hän päättää.

Myös Musiikkiarkiston johtaja Juha Henriksson on samoilla linjoilla.

“Tekniikka on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Ihmiset seuraavat mediaa uusilla tavoilla. Myös digitaalisen kulttuuriperinnön tarjonnan pitää pystyä uudistumaan vastaamaan niitä tapoja, joilla ihmiset kulloinkin seuraavat mediaa. Muuten se ei enää kiinnosta ihmisiä,” hän toteaa.

Antti Halonen

Kirjoittaja on FabulaMedian vastaava tuottaja.
Artikkelikuva: © Time Machine Organisation